Villiä ruokaa

Nokkossipsit

Kesä on villiä aikaa ruokien suhteen. Meillä puoliso jopa välillä kysäisee ruokapöydässä: ”Olethan varma, että tämä on syötävää?” Hortoillessa kuten sienestäessäkin pitää toki tietää mitä kerää, mutta onneksi on muutamia helppoja ja varmoja kerättäviä kuten nokkonen ja kuusenkerkät.

Kuusenkerkistä olen tehnyt pannacottaa Maku-lehden ohjeella sekä keitellyt siirappia, jota olen syönyt mm. ruis-kaurapuuron ja viilin kanssa. Ihana on myös Viimeistä murua myöten -blogin pitäjän Saaran kuusenkerkkäpesto.

Pannacottaa, kerkkiä ja orvokkeja

En enää kasvata pinaattia kasvimaalla, kun totesin että voin ilman kasvatusvaivaa kerätä pakkaseen luonnon kasvattamaa nokkosta. Viljelylaatikot voi käyttää nyt muihin kasveihin 😊. Nokkosesta saa myös hyvää pestoa, mutta eniten teen siitä lettuja ja keittoa. Nokkossipsit ovat hauskaa vaihtelua lehtikaalisipseille ja niillä voi myös koristella kesäisiä ruoka-annoksia.

Helpoimmillaan villivihannekset ovat sellaisenaan tai kevyesti pannulla öljyssä pyöräytettynä salaateissa tai leivän päällä. Vuohenputki, maitohorsma ja voikukan lehdet ovat hyviä näihin tarkoituksiin.

Nuorta maitohorsmaa, peltokanankaalta ja poimulehteä rieskan päällä

Nokkossipsit

1 pellillinen

5dl nokkosen lehtiä huuhdeltuna

2-3rkl rypsiöljyä

0,5-1tl suolaa / sormisuolaa

1) Pyörittele öljy kulhossa huuhdeltuihin nokkosen lehtiin.

2) Levitä lehdet paperoidulle uunipellille ja ripottele päälle suolaa.

3) Paista 190°C 4-6min. Tarkkaile etteivät lehdet pala.

4) Anna jäähtyä hetki ja kerää sitten lehdet irti paperista.


Kesäkurpitsa-mozzarellasalaatti

Mozzarella sopii muidenkin kasvisten kanssa salaattiin kuin tomaattien. Talvella yhdistelin sitä vuonankaalen ja päärynän kanssa, kevääseen ja kesään se hyppää kesäkurpitsan ja villivihreiden kera. Ohjeessa on varsin runsaasti suolaa, mutta sitä saa vähennettyä huuhtaisemalla aineksia halutessaan suolapehmennyksen / marinoinnin jälkeen. Idea tähän reseptiin on vanhasta Maku-lehdestä, muistaakseni mahtavan Ravintola Grönin keittiömestarilta. Harmillisesti kyseinen lehti hukkui jonnekin ennen kuin sain ohjeen itselleni ylös ja siten piti pelkän mielikuvan avulla miettiä miten salaatin tekisin (en netistäkään ohjetta löytänyt).

Villiyrttien ja villikasvisten aikaan minussa herää joku metsästäjä-keräilijä ja sitä intoa riittääkin sitten suppilovahveroihin ja ensilumiin asti. Asun onnekkaasti luonnon helmassa ja puhtaita herkkuja alkaa löytyä jo oman tontin rajalta (jos kasvimaata ei nyt lasketa, se on tontin rajojen sisällä 😂). Puhdasta ilmaa, luonnon ääniä, tuoksuja ja ihania värejä – villiruuan kerääminen on jo itsessään ruokaa kaikille aisteille. Kannattaa kokeilla hortoilua!


Kesäkurpitsa-mozzarellasalaatti

Ohje 4:lle alkupalana

1 isohko kesäkurpitsa

2 palloa mozzarellaa

Oliiviöljyä

1,5 rkl karkeaa suolaa

Mustapippuria myllystä

1 keskikokoinen valkosipulinkynsi tai karhunlaukkaa

Kourallinen basilikaa

Poimulehteä tai muuta villisalaattia, syötäviä kukkia

1) Valmista yrttisuola: laita mortteliin kourallinen basilikaa, valkosipulinkynsi ja karkea suola. Työstä tasaiseksi ja sekoita joukkoon muutama kierros mustapippuria myllystä. Huolehdi, ettei suolasta jää isoja kiteitä, niitä ei ole kiva syödä.

2) Pese kesäkurpitsa ja höylää siitä juustohöylällä pitkiä siivuja. Ripottele hieman valmistamaasi yrttisuolaa 8 siivun päälle ja jätä ne pehmenemään huoneenlämpöön.

3) Kuumenna uuni 100°C. Laita loput kesäkurpitsasiivut maustamattomina leivinpaperoidulle pellille uuniin n.tunniksi / kunnes rapeita. Irrottele varoen paperista – jos siis haluat kokonaisia lastuja 😊

4) Paloittele mozzarellat 4 osaan (yht. 8 palaa). Hiero valmistamaasi suolaa kevyesti niiden pintaan ja laita jääkaappiin maustumaan kesäkurpitsalastujen valmistumisen ajaksi. (Suolaa voi jäädä yli.)

5) Huuhdo ja/tai kuivaa pehmenneet kesäkurpitsasiivut. Pyyhi ylimääräiset suolat mozzarelloista ja kääri palat kesäkurpitsasiivuihin.

6) Asettele vadille kesäkurpitsakääröt, villivihreitä ja kesäkurpitsalastuja. Lorauta päälle hyvälaatuista oliiviöljyä ja koristele syötävillä kukilla.

Tässä versiossa mukana pannulla pyöräytettyjä maitohorsman versoja

Hernesosekeitto eli Crème Ninon

Hernekeitosta tulee mieleen laskiainen ja arkitorstai, mutta tämä kaunis pikkusisko Crème Ninon osaa pukeutua myös juhlaan. Aikainen kevät on suosinut pikku takatalvesta huolimatta kaltaistani hortoilijaa ja lautaselta on jo löytynyt tässä koristeena käytetyn poimulehden lisäksi mm. peltokanankaalta ja maitohorsmaa. Poimin pihaltani pari kukkaa kuvaan, mutta en suosittele kyseisen kukan (pihaesikon) syömistä, poistin ne keitosta heti kuvauksen jälkeen.

Parsakeiton ohjeen vastikään blogiin jaoinkin, mutta tässäpä toinen ihana vaihtoehto esim. Äitienpäivän aterialle. Crème Ninonin hyvä puoli on se, että pakasteherneille ei ole sesonkia vaan niistä pääsee tekemään tätä herkkua milloin vain. Kuten ohjeesta huomaat tämä on myös varsinaista pikaruokaa 😉


Hernesosekeitto

Ohje 4:lle alkukeittona

Oliiviöljyä

2pss pakasteherneitä

2 salottisipulia tai 1 keskikokoinen keltasipuli

1 valkosipulinkynsi

n.0,5tl timjamia

5dl vettä

2rkl sitruunamehua

2tl valkoista balsamicoa tai 0,5dl kuivaa valkoviiniä

1-2tl kasvisfondia

0,5tl suolaa, pippuria myllystä

1dl Oolannin pakasteperunamuusia (perunaraetta)

2dl kermaa

2-3rkl crème fraîchea

  1. Kuori ja hienonna sipulit. Laita kattilaan 1-2rkl oliiviöljyä ja kuullota sipuleita hetki, lisää herneet.
  2. Kaada kattilaan (kiehautettu) vesi, lisää fondi, sitruunamehu, balsamico tai viini. Lisää myös perunasoseaines. Keitä n.5min. Herneiden on tarkoitus pehmentyä muttei muuttua rusehtaviksi.
  3. Lisää kerma, nosta keitto hetkeksi levytltä ja soseuta keitto sauvasekoittimella.
  4. Anna keiton kiehahtaa (ihan muutama kupla riittää) ja sekoita vielä joukkoon crème fraîche. Huom! Älä enää keitä sen jälkeen. Jaa kulhoihin ja koristele haluamallasi tavalla.